Sivut

maanantai 12. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, vanhat kujeet

No niinhän siinä sitten taas on käynyt, etten todellakaan ole ehtinyt kirjoitella tänne koko alkaneena vuonna. En myöskään ole ottanut koiruuksista juurikaan kuvia (enkä kyllä voi muutenkaan kauheasti sietää sisällä otettuja kuvatuksia, kun aina taustalla on jotain rumaa tai ei sinne kuuluvaa, vaikka kuinka olisikin tarkentanut koiraan.), paitsi kännykällä. Kännykässäni on niin heikkolaatuinen kamera, mikä ärsyttää todella paljon. Olen kyllä miettinyt, että ostaisin uuden kännykän jossakin vaiheessa. Toistaiseksi menen kuitenkin säätölinjalla.

Ilo ei aina ole kameroiden ystävä. Kun se huomasi emännän kaivaneen kameran sen sijaan, että oltaisiin heti lähdetty pihalle, se kääntyi ympäri naama happamana. Gin sen sijaan tietää aina, mitä kameran edessä kuuluisi tehdä.

Mistähän sitten aloittaisi? Uudenvuodenjuhlinta sujui meillä vanhaan, mutta kuitenkin uuteen malliin. Paukut eivät Iloa ole koskaan kiinnostaneet eikä muutosta ollut täksikään vuodenvaihteenjuhlaksi tapahtunut. Gin vaikuttaa olevan samaa maata. Kävimme iltalenkillä hieman ennen viittä uudenvuodenaattona ja tietenkin joku paukutteli jo silloin. Molemmat koirat höristivät korviaan, mutta eivät sen kummemmin reagoineet. Lyhensin kuitenkin lenkkiä, ettei vahinkoja sattuisi. Pahinta olisi, jos joku paukuttelisi aivan koirien lähellä.

Gin ja Ilo saivat leikkiä iltapäivän sinisellä hetkellä. Ilo oli varmuuden vuoksi hihnan päässä. Gin tulee edelleen äärimmäisen hyvin luokse, varsinkin ulkona.
Riehunnan tuoksinassa Ginin päähän tarttui roskia. Lumessa temmeltäminen on Ginistä mukavaa puuhaa, pakkasellakin.
Ilon karvanlähtö on jo loppusuoralla. Parin viikon päästä on näyttely, jossa turkin olisi syytä olla kunnossa.
Itse olin uudenvuodenaattona töissä. Sovin pomon kanssa, että voin mennä töihin, jos koiruudet saavat tulla kanssain työpaikalle. Häkissä ne siellä kiltisti mua odottivat. Mitä nyt Ilo kävi örisemässä meidän toimituksessa olevalle patsaalle ja Gin "pelästytti" verkkopäivystäjän.

Gin sai myös ensimmäisen rokotuksensa reilu viikko sitten. Harmillisesti hauvavauvalle jouduttiin antamaan kaksi piikkiä, ja toisella kertaa vähän pienimies itkusti. En kuitenkaan usko, että traumoja olisi jäänyt.

Agilityhallilla Gin käväisi seuraamassa Ilon treenejä viime viikolla ja uskaltautui jopa muutaman kerran putkeen. Sen ominaisuudet ovat kyllä todella hyvät sekä agilityyn että tottelevaisuuslajeihin. Pentukurssi alkaa Tuijan Koirakoulussa viikon kuluttua, mikä jännittää. Gin on kyllä niin kovin oppivainen, joten eiköhän se kaikesta jännityksestä huolimatta suju hyvin.

Mukavaa alkanutta vuotta vielä kerran meidän koplan puolesta!


Poikien leikeistä ei ääntä ja hampaita puutu.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti