Sivut

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Maaliskuu: kiirettä ja ulostetta

Maaliskuu tuli ja meni, mutta palaan vielä kuvin ja sanoin menneeseen kuukauteen. Tein pitkiä työpäiviä, joihin minut monesti kutsuttiin vain muutaman tunnin varoitusajalla. Se hieman sekoitti suunnitelmia. Pisin työpäivä maaliskuussa taisi kestää 16,5 tuntia, joten kyllä niitä töitä todella tehtiin. Mutta hyvä niin.
Ilo, Helmi ja Aata kulkivat kivuttomasti lenkeillä yhdessä.
Kaikista kiireistä huolimatta ehdin onneksi touhuilla koirienkin kanssa. Päällimmäisenä mieleen jäi tietysti Riikan-reissu Sinin, Aatan, Helmin ja Ilon kanssa. Cacibit ja valiotittelit jäivät saamatta, mutta kokemuksena ulkomaille reissaaminen koirien kanssa oli positiivinen juttu.

Matkustimme Turusta Riikaan autolla. Laivamatkan koirat viettivät autokannella nukkuen. Hotellimme Riikan vanhankaupungin nurkilla oli mukava ja koiraystävällinen. Sinin kanssa ehdimme hieman tutustua myös kaupunkiin ja varsinkin sen ruoka- ja juomatarjontaan. Koirien kanssa kävimme tutustumassa näyttelypaikan lisäksi muun muassa vanhaankaupunkiin.

En ole koskaan aiemmin esiintynyt koiranäyttelykehässä mekossa. Olipahan kokemus, muttei noissa karkeloissa muuhun olisi voinut edes pukeutua. Kuva: Sini Suutari
Itse näyttelyt menivät mukavasti. Ilon kanssa lähdimme matkaan sen suurempia tavoitteita asettamatta. Tärkeintä olisi saada hyvä kokemus ja viettää mukavaa aikaa yhdessä. Shibojen taso molempina päivinä oli yllättävän kova. Lauantaina mukana oli 12 ja sunnuntaina 14 shibaa. Valioluokassa oli molempina päivinä Ilon lisäksi kolme shibaa, joiden tittelilitanjat olivat valtavan pitkät. En onneksi ottanut asiasta paineita. Lauantaina tuomarina oli puolalinen Katarzyna Fiszdon ja sunnuntaina Saija Juutilainen. Facebookista lukemieni arvioiden mukaan oletin, että sunnuntai olisi voinut mennä Ilon osalta hieman paremmin, mutta niin ei sitten käynytkään. Fiszdon sijoitti Ilon valioluokan toiseksi ja paras uros -kisassa kolmanneksi. Arvostelu oli upea ja Ilo esiintyi aivan huippukoiran elkein. Jopa Sini kehui Ilon esiintymistä. Sunnuntain esiintyminen oli samalla tasolla, mutta Juutilainen olisi toivonut Ilolle enemmän massaa. Tuossa porukassa, missä kilpailimme, kommentti oli asiallinen ja olin odottanut samaa kommenttia jo lauantaina, mutta silloin sitä ei tullut. Juutilainen antoi Ilolle ERIn ja se sijoittui valioluokassa neljänneksi eikä päässyt kisaamaan paras uros -kisaan.

Turistikierroksella koirien kanssa. (c) Sini Suutari
Ilo sai kuvan ottamisen jälkeen hepulin. Se juoksi kunniakierroksen tyhjällä torilla.
Japanilaiset koirat japanilaisessa puutarahassa. Kuvan ottaminen oli kyllä hieman haastavaa.
Turussa aivan maaliskuun lopulla Ilo sijoittui jälleen valioluokassa kakkoseksi ja paras uros -kilpailussa kolmanneksi saaden varacacibin. Turussa tuomarina oli hollantilainen Erna Upmeijer. Tuon tuloksen siivittämän Ilo jäänee näyttelytauolle. Suomen Shibayhdistyksen vuoden shiba 2014 -kilpailussa Ilo sijoittui kymmenen parhaan joukkoon, olisikohan ollut seitsemänneksi. Se jää varmasti Ilon parhaaksi sijoitukseksi tuossa kilpailussa koskaan. Mutta olihan viime vuosi upea Ilolle. Toukokuinen hellepäivä Kemiönsaaressa ei unohdu koskaan.

Jaa miksi Ilo sitten jää tauolle? No koska Ginin eipäs-juupas-leikki kivesten kanssa on päättynyt. Gin sekä itsenäistyi että aikuistui sillä välin, kun me Ilon kanssa reissasimme Suomenlahden toisella puolella. Gin oli hoidossa Ilon luottohoitajilla, Lealla ja Kevinillä. Reissun jälkeen jätkä nosti jalkaa, kivekset erotti jalkojen välistä killumasta ja lisäksi tyyppi testasi jo voimaansa koiralauman pomona. Ilo joutui muutaman kerran muistuttamaan 5,5-kuiselle, ettei vielä ole vallanvaihdon aika.

Sini-kasvattaja harjoitteli pääsiäisenä hieman näyttelytouhuja Ginin kanssa ja povasi asenteen vievän sen kehissä hyville sijoille. Sitä toivotaan ja nyt olen jo katsonut mahdollisia näyttelyitä. Katsotaan työvuorojen mukaan, mihin päästään kokeilemaan. Pöydällä seisomista ja hihnassa hölköttelyä pitää vielä treenata, mutta harjoitukset ovat jo hyvällä mallilla. Koska näyttelyt ovat niin kallista lystiä, Ilo saa jäädä kotiin, kun Gin kiertää kehiä. Ehkä joissakin poikkeustapauksissa Ilokin pääsee metsästämään kv-näyttelyistä Cacibeja. Alla video Sinin ja Ginin yhteistreeneistä. Toviotaan, että Sini ehtii pitää meille pian näyttelyharjoitukset.


Maaliskuu oli myös hyvin ulosteidentäyteinen, joten sananen siitäkin lopuksi. Ginin on ollut todella vaikea oppia sisäsiistiksi, kuten varmaankin on jo aiemmista postauksista käynyt selväksi. Vaikka pidättely onnistuu mainiosti työpäivän ajan, vahinkopissoja on tullut imurin ollessa esillä, leikkiessä ja nukkuessa. Koirien pedit olivat jopa muutaman viikon poissa käytöstä, kun Gin otti tavaksi kastella pedit työpäivän aikana. Viimeisin ja toivotaan, että myös viimeinen teko oli viikko sitten, kun jätkä oli saanut makuuhuoneen oven auki, kun olimme töissä. Kun tulin kotiin töistä ja olin menossa nukkumaan puoli kahdelta yöllä, huomasin sängyssä jättimäisen märän läntin. Siinä meni peitto, pussilakana, patja ja petari pesuun. Sitä patjaa muuten kuivateltiin neljä päivää ja me nukuttiin olkkarissa ilmapatjalla. Gin kyllä sai kuulla kunniansa, vaikkei varmaan ymmärtänyt tapahtuneesta enää mitään. Nostin sen sängylle ihmettelemään märkää länttiä ja kerroin hommaavani sille seuraavaksi vaipat. Mutta eipä sen jälkeen ole tullut vahinkoja mun seurassa sisälle. Ilmeisesti järkyttyi vaippauhkauksesta. Heh.

Ulostekriisit eivät tähän loppuneet, sillä Gin kärsi mystisistä vatsavaivoista useamman viikon. Siksi ruokavaliossa on ollut lähinnä riisiä ja Canicuria. Kasvattajan kanssa päädyttiin myös kokeilemaan uutta nappulaa, kun Royal Caninin penturuoka tuntui tulevan ulos peräsuolesta moninkertaisina määrinä. Ruoan vaihdon myötä myös löysä vatsa, verinen uloste sekä jatkuva kakkaaminen ovat tiessään.