torstai 30. heinäkuuta 2015

Kesän kuulumisia

Gin poseerasi hienosti Salon kaikkien rotujen -näyttelyssä. Kuva: Markku Poskiparta
Kesä on muka hurahtanut ohi niin nopeasti, että päivittäminen on hieman jäänyt. Todellisuudessa kesä on mennyt aikamoisessa sumussa, mutta nyt havahduin taas kertomaan tämän trion kuulumisia.

Kesäkuussa Gin kävi pokkaamassa Salossa toisen ROP-pentu-tittelinsä. Vastassa ei ollut muita koiria ja pieni Ginki järjesti minulle ja kehän laidalla olleille huvittavan hetken, kun poika nosti jalkaa mun polvea vasten. Naapurikehässä belgianpaimenkoirat tappelivat, niin Giniä alkoi jännittää. Pissaaminen on Ginille osoittautunut tavaksi reagoida poikkeaviin tilanteisiin, niin tuossakin tapauksessa.

Tuomarina Salossa oli Noreen Clarke, joka arvioi Giniä seuraavasti: "Lovely head. Correct earset. Nice eye. Good pigmentation. Correct mouth (?). Good rear of neck. Nice front. Good topline. Good tailcarriage. Well let down chest. Nicely angulation. Good Very well bodied."


Näin samalta ja eriltä pojat nykyisin näyttävät.

Seuraavaksi  vuorossa on Kotkan KV-näyttely kolmen viikon kuluttua, jossa mun pieni poitsuni on jo junior-luokassa. Ilonkin ilmoitin huvin vuoksi kisaamaan Giniä vastaan. Luulen, että jatkossa Gin osallistuu näyttelyihin ilman enon tukea, sillä muuten harrastusrahat loppuvat. Ei ole näyttelyissä ravaaminen mitään halpaa puuhaa. Suunnitelmissani on mennä Ginin kanssa marraskuussa Jyväskylään ja mahdollisesti jopa kahtena päivänä messariin joulukuussa. Asia riippuu siitä, miten Kotkassa menee ja kuinka nopeasti turkki vaihtuu.

Ginin pentuvillat lähtevät.
Ginillä on menossa ensimmäinen karvanlähtö. Voi sitä karvan määrää, mutta siihenhän on Ilonkin kanssa totuttu.

Kuvasta voisi päätellä, että Ilo söisi mansikoita. No, tuota. Ei syö. Gin sen sijaan vetelee niitä ihan innolla.
Kesäkuun puolivälissä Gin kävi myös testaamassa taitojaan ensimmäisessä mölli-rallyssa. Tuloksena neljäs tila ja 97 pistettä. Todellisuudessa Gin oli paljon huonompi kuin pisteet antavat ymmärtää, mutta saimme kokemusta ja tuntumaa todelliseen kisatilanteeseen. Seuraavalla viikolla Ginin rally-toko jäi kesätauolle, emmekä sen jälkeen ole juuri harjoitelleet kuin yksittäisiä liikkeitä silloin tällöin.

Ilokin pääsi viimeisellä rally-tunnilla tekemään rataa lähes vuoden tauon jälkeen. Ginin tulo on herättänyt sen viettejä muissakin harrastuksissa kuin agilityssä. Sitä iloista menoa on ilo katsella, koska tiedän Ilon olevan sellaisilla hetkillä todella onnellinen. Aloin jopa harkita, että alkaisin Ilon kanssa kisata rallyssa. Niin valmis pakkaus se tuntui pitkällä radalla olevan. Agility on mennyt samanlaisella innolla ja tohinalla, niillä kerroilla kun olemme töiltäni harjoituksiin päässeet.
Kävimme pari viikkoa sitten Ginin ja Ilon kaverin Yumin luona Hyvinkäällä. Molemmat pojat rakastvat pientä kettutyttöä.

Kesän alussa sain jopa ensimmäisen vamman agilityssä, kun satutin jalkani. Olimme olleet Miian ja Rollen kanssa lenkillä ja sen päätteeksi hurautimme Lietoon treenaamaan. Ensimmäisillä juoksuaskelilla reiden yläosa kipeytyi niin pahasti, etten pystynyt juoksemaan enkä harjoittelemaan rataa. Tyydyimme esteharjoitukseen. Viime viikonloppuna alkoi Anette Lindellin hyppytekniikkakurssi. Lindell viehtyi Ilon asenteeseen ja luonteeseen. Oli mukava saada hyvää palautetta ja Ilon asenne agilitykentällä saa kenet tahansa hyvälle tuulelle.

Lisäksi Ilo menee vielä Taija Salokanteleen agilitykurssille elo-syyskuussa. Voin paljastaa, että olen jo katsellut sopivia ykkösen kisoja. Tekemistä varmasti riittää nollarataan, mutta kokemustahan sieltä näin aluksi lähdetään hakemaan.

Lämmintä kesän jatkoa kaikille!