Pieni Ilo ja onnen Gin : elokuuta 2015

Ginillä oli kivaa.

Tässä postauksessa on luvassa pommi – ainakin niille, jotka eivät kuulu lähipiiriimme. Muutamme Helsinkiin. Kahden viikon päästä. Eli siis aivan pian. Ginistä tulee siis Munkkiniemen kreivi. Ilosta ehkä keisari tai Ukko-munkin vakiasiakas, jos sinne ovat koiravieraat tervetulleita? Pitää selvitellä.

Sain heinäkuussa uuden työpaikan, joten töiden perässä palaamme pääkaupunkiseudulle. Ilolle muutos tuskin tuntuu, mutta maalaisjunttina tunnettu Gin saattaa joutua kovaan kouluun, toivottavasti kuitenkin vain koirakouluun.

Munkkiniemen kreivinä jatkossa tunnettu Gin tavoitteli siis ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään sertiä, mikä jäi niin lähelle, mutta kuitenkin niin kauas. Gin, joka täytti vasta tiistaina 10 kuukautta oli nimittäin ERI SA PU-2 ja VARASERT. Harmillista, mutta upea suoritus kaikkiaan pikkuiselta. Olen aivan valtaisan ylpeä Ginistä, joka esiintyi aivan aikuisten tapaan. Jännitys, pyristelyt ja haistelut olivat pois. Poitsu esiintyi valtavan rennosti ja seisoi upeasti.

Kuulin äsken, että ROP-koira olisi ollut viime vuoden voittajassa ROP, joten aika kovasta koirasta olikin tosiaan kyse. Kyllä se Gin on tainnut tulla äitiinsä.

Ilo katseli rannalla, kun Gin haki kepin vedestä.

Kun Gin pääsi rantaan, alkoi hyökkäys.

Sitten revittiin.

Uusi kierros.

Ja pieni pose välissä.

Sitten kuivateltiin rannalla turkkia.

Ilo-enokin tsemppasi kehässä hienosti Giniä ja sijoittui ERI:n ja SA:n saattelemana PU-kisassa neljänneksi. Koska paikalla ei ollut ketään tuttuja, äitini joutui esittämään Ilon PU-kisassa. Äitini tosin ei koskaan ole ollut näyttelykehässä esittämässä, ja touhu näytti juuri siltä. Mutta taktiikkamme puri ja Gin sijoittui toiseksi. Arvostelut ja käytös kuitenkin vahvistivat sen, että lähdemme sekä Jyväskylään että Helsinkiin Ginin kanssa tavoittelemaan sertejä ja sijoituksia marras-joulukuussa.

Ilo istui uljaasti mökin pihamaalla.

Gin liittyi seuraan myös jossain vaiheessa.

Kotkassa tuomarina oli serbialainen supernopea arvostelija Nemanja Jovanovic. Giniä hän arvioi seuraavasti:

"Excelent type. Very nice haed & expression. A bit deep shoulder. Good topline & tail. Correct rear. Enough good coat for age."

Ilo sai sen sijaan tällaisen tuomion:

"Correct type. Nice head. Enough strong underjaw. Good chest & topline. Needs more angulations. Correct rail. Correct in movement. Needs better coat condition."

Ilo nautiskeli auringosta.

Gin rojahti Ilon viereen. Iloa ahdisti läheisyys, mutta niin vain pojat kuitenkin hetken olivat lähekkäin.

Kaksipäisen shiban varjossa.

Molemmille siis loistavat arvostelut. Ilo jäi kuitenkin PU-kisassa neljänneksi. Luulisin, että hieman paremmalla esiintymisellä Ilo olisi voinut olla PU-3, mutta ei yhtään korkeammalla. Eikä näyttelyllä edes ollut mitään väliä Ilolle. Ilokin esiintyi tavoilleen uskollisesti upeasti, joten meillä oli mukava päivä.

Katariinanniemi on kyllä valtaisan upea näyttelypaikka. Kotkan koiranäyttelyjärjestäjät ottavat kuitenkin valtavan riskin, sillä niemessä sateella ja tuulella olisi aivan kamalaa. Tänään kuitenkin ilma suosi ja, mikäs siinä on ollessa purjeveneiden lipueassa koiranäyttelypaikan ohitse ja auringon kimmeltäessä kesäisessä meressä.

Gin valmistautui ja palautteli mökillämme itäisellä Suomenlahdella. Gin löysi merestä ja metsästä ystävänsä. Pojat saivat juosta sydämensä kyllyydestä ja nyt varmasti taas jaksavat nukkua. Oli niin ihana katsella alkukantaisten koirien onnea, kun mikään ei pidätellyt niitä.

Kaikki kiva kuitenkin loppuu aikanaan ja aurinko alkoi hiljalleen vajota mailleen myös tänä hienona kesäisenä sunnuntaina. Giniä se ei kuitenkaan haitannut.