Yhteenveto

Olen elänyt kiireisiä ja myös hyvin häkellyttäviä aikoja, joten kirjoittelun on nyt jäänyt. On kuitenkin aika kertoilla pikaisesti Ilon ja Ginin kisaedesottamuksia sekä vetää tämä vuosi pakettiin näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi.

Niin, ei voisi uskoa, että tätä vuotta on jäljellä rapiat neljä tuntia. Se on ollut vaikea, kamala, ihana ja täynnä uskomattomia kokemuksia ja muistoja. Palataan hetkeksi joulukuun tapahtumiin.

Gin siis osallistui Messukeskuksessa järjestettyihin Helsinki Winner- ja Voittaja -näyttelyihin joulukuun alussa. Taso oli kova ja junior-luokassa kisasi peräti viisi koiraa molempina päivinä. Lauantaina Gin sai EHn ja jäi luokkasijoitusten ulkopuolelle. Voittajassa kisaamassa olivat samat koirat, mutta Gin sai ERIn ja oli JUK4.

Lauantaina Winnerissä tuomarina oli Gavin Robertson Isosta-Britanniasta. Hän arvioi Giniä seuraavasti:

"Correct size. A little fine in bone. Prefer better eye shape. Good ears, plain head. Needs more fill in front. Good ribbing. High set tail. Moderate mover, but needs more front."

Lauantain tunnelmia (c) Marjo Puranen

Gintsu poseeraa. (c) Marjo Puranen

Sunnuntaina ruotsalainen Dan Ericsson hullantui Ginin ilmeisiin ja tympeä mies alkoi hymyillä poitsulle. Tuomio oli seuraava:

 "Utm typ och storlek. Bra ben och trassar. Ok päls och svans.  Borde ha lite bättre huvud och uttryctt. V sa sig fint."

Näistä arvosteluista on hyvä lähteä Turkuun parin viikon päästä.

Gin aloitti maanantaina agilitykurssin Koirakoulu Kompassissa. Valitettavasti en ole kovinkaan vakuuttunut kurssista ja Kompassin opetuksesta, mutta käydään nyt kuitenkin kurssi. Gin osoittautui hyvin yhteistyöhaluiseksi kurssilla. On hienoa nähdä, alkaako Gin hiljalleen kiinnostumaan mustakin.

Sitten vielä nopeasti Ilon kuulumisia. Ilo korkkasi agilityn kakkosluokan Tampereella joulukuussa. Tuloksena oli kaksi viiden pisteen virhettä sisältänyttä rataa. Toinen meni yliajalle, toinen ei. Sijoitukset olivat neljäs ja viides.

Alla video ekalta radalta, jossa virhe tapahtui ensimmäisellä esteellä. Saavuimme paikalle liian myöhään ja verryttelyt ja valmistelut eivät menneet normaalin kaavan mukaan. Se näkyy.

Toinen rata oli vaikeampi kuin mikään, mitä olemme ikinä tehneet kilpailuissa. Meinasin saada paniikin, mutta niin vain selvisimme. Virhe tuli, kun Ilo jäi erään putken suulla korjaamaan hännän asentoa. Ensimmäistä kertaa olin niin tyytyväinen ja ylpeä myös omasta suorituksestani.

Vaikka ulkona paukkuu, pojat torkkuvat ja järsivät luita. Ihanaa alkavaa vuotta 2016 kaikille ja tehdään siitä parempi kuin menneestä. Palataan. Pus.

SERT-shiba

Gintsu poseerasi söpösti Kotkassa elokuussa.

Ginin ihana kasvattaja, Sini, hoiteli muiden asioidensa jatkoksi Ginille SERTin Kotkan elokuisesta koiranäyttelystä. Venäläinen ROP-koira oli ilmoitettu väärään luokkaan, joten sen tulokset hylättiin. Näinpä Gin sai itselleen jaossa olleen SERTin. Olenpas aika ylpeä mun ensikertalaisesta <3

Vajaan kuukauden kuluttua Gin pääsee jälleen näyttelykehään. Toivottavasti tulisi onnistuminen, vaikka toki Voittajassa ja Winnerissä taso on niin paljon kovempi, etten ihan oikeasti usko meidän junnun pääsevän voittopysteille. Mutta jos edes junnusarjassa kisaisi parhaista sijoituksista.

Onnelliset Helsingin herrat

Kun kahdeksan vuotta sitten muutin viimeksi Helsinkiin, olin vielä teini-ikäinen ja aika ulapalla elämästäni. Enkä edes voinut aavistaa, kuinka upeat koirat tulisin tulevaisuudessa saamaan. Myös kiinnostuksenkohteeni olivat aivan toiset. En saanut kiksejä aamulenkistä kukonlaulun aikaan, saati koiraharrastuksista.

Meillä on kaikki todella hyvin täällä Munkkiniemessä. Aivan uskomattoman upea paikka koiranomistajalle: lenkkimaastoja, koirapuistoja ja agilitykenttäkin löytyy. Tuntuu, että olen todellakin palannut takaisin sinne, minne kuulun. Pojillakin on kyllä täällä ollut mukavaa.

Pojille muuttaminen oli kovin rankkaa.

Aika on vierinyt täällä pääkaupungissa aivan hurjaa vauhtia. Olen ollut jo kolmisen viikkoa töissä. Aivan uskomatonta. Olen viihtynyt töissä ja vapaa-aika on kulunut kavereiden kanssa sekä koirien harrastuksissa.

Ilo antaa hiljalleen Ginille enemmän läheisyyttä. Eräänä yönä jäivät kiinni rysänpäältä, kun nukkuivat vierekkäin pedissä.

Meillähän ei ole enää käytössä autossa, mutta sain sellaisen lainaksi viime viikolla. Siispä suuntasimme Hakunilan Seudun Koiraharrastajien agilityepiksiin. Ilo kävi herättelemässä itseään supermöllien radalla ja cup-pisteitä tyyppi haki mölliluokassa. Sain vasta tänään tietää sijoituksen, ja olin aivan äärettömän ylpeä. Ilo oli sijoittunut kuudenneksi ja saanut kaksi cup-pistettä. Nollarata ja ihanneaikakin alittuivat. Kyllä tuo koira tosiaan alkaa olla jo pian kisakunnossa.

Ilo oli hyväntuulinen agilitykisoisss Vantaalla.

Gin halusi myös penkille.

Ginillä agility ei nyt ole aivan sujunut, kun toinen vain sekoilee kentällä. Esteitä se menee kovin nopeasti, muttei välttämättä siinä järjestyksessä kuin haluaisin.

Tällä viikolla myös selvisi, että Ginin Kotkan näyttelyssä voittanut venäläiskoira ei olisi saanut vastaanottaa enää sertiä, koska sillä oli jo FI MVA:n arvo. Pitää selvittää, miten serti nyt siirtyisikin Ginille.

Meidän lähirannassa on uskomattomat maisemat.

Auringonlaskua ihastelemassa.

Kalenterin välistä löytyi vanhassa työpaikassa teetettyjä valokuvia pojista.

Ilo poseerasi.

Gin katsoi Janita Leinosen agilityn opetusvideota hyvin tarkkana.

Ilo aamu-unilla.

Munkkiniemen kreivi ja muita juttuja

Ginillä oli kivaa.

Tässä postauksessa on luvassa pommi – ainakin niille, jotka eivät kuulu lähipiiriimme. Muutamme Helsinkiin. Kahden viikon päästä. Eli siis aivan pian. Ginistä tulee siis Munkkiniemen kreivi. Ilosta ehkä keisari tai Ukko-munkin vakiasiakas, jos sinne ovat koiravieraat tervetulleita? Pitää selvitellä.

Sain heinäkuussa uuden työpaikan, joten töiden perässä palaamme pääkaupunkiseudulle. Ilolle muutos tuskin tuntuu, mutta maalaisjunttina tunnettu Gin saattaa joutua kovaan kouluun, toivottavasti kuitenkin vain koirakouluun.

Munkkiniemen kreivinä jatkossa tunnettu Gin tavoitteli siis ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään sertiä, mikä jäi niin lähelle, mutta kuitenkin niin kauas. Gin, joka täytti vasta tiistaina 10 kuukautta oli nimittäin ERI SA PU-2 ja VARASERT. Harmillista, mutta upea suoritus kaikkiaan pikkuiselta. Olen aivan valtaisan ylpeä Ginistä, joka esiintyi aivan aikuisten tapaan. Jännitys, pyristelyt ja haistelut olivat pois. Poitsu esiintyi valtavan rennosti ja seisoi upeasti.

Kuulin äsken, että ROP-koira olisi ollut viime vuoden voittajassa ROP, joten aika kovasta koirasta olikin tosiaan kyse. Kyllä se Gin on tainnut tulla äitiinsä.

Ilo katseli rannalla, kun Gin haki kepin vedestä.

Kun Gin pääsi rantaan, alkoi hyökkäys.

Sitten revittiin.

Uusi kierros.

Ja pieni pose välissä. 

Sitten kuivateltiin rannalla turkkia.

Ilo-enokin tsemppasi kehässä hienosti Giniä ja sijoittui ERI:n ja SA:n saattelemana PU-kisassa neljänneksi. Koska paikalla ei ollut ketään tuttuja, äitini joutui esittämään Ilon PU-kisassa. Äitini tosin ei koskaan ole ollut näyttelykehässä esittämässä, ja touhu näytti juuri siltä. Mutta taktiikkamme puri ja Gin sijoittui toiseksi. Arvostelut ja käytös kuitenkin vahvistivat sen, että lähdemme sekä Jyväskylään että Helsinkiin Ginin kanssa tavoittelemaan sertejä ja sijoituksia marras-joulukuussa.

Ilo istui uljaasti mökin pihamaalla.

Gin liittyi seuraan myös jossain vaiheessa.

Kotkassa tuomarina oli serbialainen supernopea arvostelija Nemanja Jovanovic. Giniä hän arvioi seuraavasti:

"Excelent type. Very nice haed & expression. A bit deep shoulder. Good topline & tail. Correct rear. Enough good coat for age."

Ilo sai sen sijaan tällaisen tuomion:

"Correct type. Nice head. Enough strong underjaw. Good chest & topline. Needs more angulations. Correct rail. Correct in movement. Needs better coat condition."

Ilo nautiskeli auringosta.

Gin rojahti Ilon viereen. Iloa ahdisti läheisyys, mutta niin vain pojat kuitenkin hetken olivat lähekkäin.

Kaksipäisen shiban varjossa.

Molemmille siis loistavat arvostelut. Ilo jäi kuitenkin PU-kisassa neljänneksi. Luulisin, että hieman paremmalla esiintymisellä Ilo olisi voinut olla PU-3, mutta ei yhtään korkeammalla. Eikä näyttelyllä edes ollut mitään väliä Ilolle. Ilokin esiintyi tavoilleen uskollisesti upeasti, joten meillä oli mukava päivä.

Katariinanniemi on kyllä valtaisan upea näyttelypaikka. Kotkan koiranäyttelyjärjestäjät ottavat kuitenkin valtavan riskin, sillä niemessä sateella ja tuulella olisi aivan kamalaa. Tänään kuitenkin ilma suosi ja, mikäs siinä on ollessa purjeveneiden lipueassa koiranäyttelypaikan ohitse ja auringon kimmeltäessä kesäisessä meressä.

Gin valmistautui ja palautteli mökillämme itäisellä Suomenlahdella. Gin löysi merestä ja metsästä ystävänsä. Pojat saivat juosta sydämensä kyllyydestä ja nyt varmasti taas jaksavat nukkua. Oli niin ihana katsella alkukantaisten koirien onnea, kun mikään ei pidätellyt niitä.

Kaikki kiva kuitenkin loppuu aikanaan ja aurinko alkoi hiljalleen vajota mailleen myös tänä hienona kesäisenä sunnuntaina. Giniä se ei kuitenkaan haitannut.

Naapurista varastettu pallo viihdytti poitsua pitkään.

Ilokin kävi moikkaamassa.

Gin kuuli mahdollisesti jotakin.

Näin Gin tahkosi meren yli. Oli jännää.

Kohti rantaa.

Kesän kuulumisia

Gin poseerasi hienosti Salon kaikkien rotujen -näyttelyssä. Kuva: Markku Poskiparta

Kesä on muka hurahtanut ohi niin nopeasti, että päivittäminen on hieman jäänyt. Todellisuudessa kesä on mennyt aikamoisessa sumussa, mutta nyt havahduin taas kertomaan tämän trion kuulumisia.

Kesäkuussa Gin kävi pokkaamassa Salossa toisen ROP-pentu-tittelinsä. Vastassa ei ollut muita koiria ja pieni Ginki järjesti minulle ja kehän laidalla olleille huvittavan hetken, kun poika nosti jalkaa mun polvea vasten. Naapurikehässä belgianpaimenkoirat tappelivat, niin Giniä alkoi jännittää. Pissaaminen on Ginille osoittautunut tavaksi reagoida poikkeaviin tilanteisiin, niin tuossakin tapauksessa.

Tuomarina Salossa oli Noreen Clarke, joka arvioi Giniä seuraavasti: "Lovely head. Correct earset. Nice eye. Good pigmentation. Correct mouth (?). Good rear of neck. Nice front. Good topline. Good tailcarriage. Well let down chest. Nicely angulation. Good Very well bodied."

Näin samalta ja eriltä pojat nykyisin näyttävät.

Seuraavaksi  vuorossa on Kotkan KV-näyttely kolmen viikon kuluttua, jossa mun pieni poitsuni on jo junior-luokassa. Ilonkin ilmoitin huvin vuoksi kisaamaan Giniä vastaan. Luulen, että jatkossa Gin osallistuu näyttelyihin ilman enon tukea, sillä muuten harrastusrahat loppuvat. Ei ole näyttelyissä ravaaminen mitään halpaa puuhaa. Suunnitelmissani on mennä Ginin kanssa marraskuussa Jyväskylään ja mahdollisesti jopa kahtena päivänä messariin joulukuussa. Asia riippuu siitä, miten Kotkassa menee ja kuinka nopeasti turkki vaihtuu.

Ginin pentuvillat lähtevät.

Ginillä on menossa ensimmäinen karvanlähtö. Voi sitä karvan määrää, mutta siihenhän on Ilonkin kanssa totuttu.

Kuvasta voisi päätellä, että Ilo söisi mansikoita. No, tuota. Ei syö. Gin sen sijaan vetelee niitä ihan innolla.

Kesäkuun puolivälissä Gin kävi myös testaamassa taitojaan ensimmäisessä mölli-rallyssa. Tuloksena neljäs tila ja 97 pistettä. Todellisuudessa Gin oli paljon huonompi kuin pisteet antavat ymmärtää, mutta saimme kokemusta ja tuntumaa todelliseen kisatilanteeseen. Seuraavalla viikolla Ginin rally-toko jäi kesätauolle, emmekä sen jälkeen ole juuri harjoitelleet kuin yksittäisiä liikkeitä silloin tällöin.

Ilokin pääsi viimeisellä rally-tunnilla tekemään rataa lähes vuoden tauon jälkeen. Ginin tulo on herättänyt sen viettejä muissakin harrastuksissa kuin agilityssä. Sitä iloista menoa on ilo katsella, koska tiedän Ilon olevan sellaisilla hetkillä todella onnellinen. Aloin jopa harkita, että alkaisin Ilon kanssa kisata rallyssa. Niin valmis pakkaus se tuntui pitkällä radalla olevan. Agility on mennyt samanlaisella innolla ja tohinalla, niillä kerroilla kun olemme töiltäni harjoituksiin päässeet.

Kävimme pari viikkoa sitten Ginin ja Ilon kaverin Yumin luona Hyvinkäällä. Molemmat pojat rakastvat pientä kettutyttöä.

Kesän alussa sain jopa ensimmäisen vamman agilityssä, kun satutin jalkani. Olimme olleet Miian ja Rollen kanssa lenkillä ja sen päätteeksi hurautimme Lietoon treenaamaan. Ensimmäisillä juoksuaskelilla reiden yläosa kipeytyi niin pahasti, etten pystynyt juoksemaan enkä harjoittelemaan rataa. Tyydyimme esteharjoitukseen. Viime viikonloppuna alkoi Anette Lindellin hyppytekniikkakurssi. Lindell viehtyi Ilon asenteeseen ja luonteeseen. Oli mukava saada hyvää palautetta ja Ilon asenne agilitykentällä saa kenet tahansa hyvälle tuulelle.

Lisäksi Ilo menee vielä Taija Salokanteleen agilitykurssille elo-syyskuussa. Voin paljastaa, että olen jo katsellut sopivia ykkösen kisoja. Tekemistä varmasti riittää nollarataan, mutta kokemustahan sieltä näin aluksi lähdetään hakemaan.

Lämmintä kesän jatkoa kaikille!

Kolmas kerta toden sanoi Raumalla

"Saako ROP-pentu jonkun pokaalin, ei mulla ole koskaan ollut koiraa, joka ois ollut ROP-pentu."

Niin siinä sitten kävi, että pikku-Gin pokkasi Raumalla palkintopöydän puhtaaksi.

Ginin poseeraaminen on vahvistunut viimeisten viikkojen aikana.

Tuomarina Raumalla toimi kanadalainen Janet Lobb, joka osoittautui valtavan tiukaksi tädiksi. Juoksutti Giniä useita kertoja ympyrää, kolmiota ja edestakaisin. Arvosteli osittain pöydällä ja kopeloi tarkasti kaikki paikat useampaan kertaan. Hyvä harjoitus pienelle, mutta onneksi olimme todellakin valmistautuneet näyttelyä varten ja harjoitelleet pöytää sekä juoksemista. Jopa niin paljon, että kävimme lauantai-iltana pyörähtämässä näyttelypaikalla, jos Gin pääsisi harjoittelemaan pöydälle. Mukavat sedät auttoivat pöydän etsimisessä ja niin Gin pääsi tekemään kenraaliharjoituksen todellisissa olosuhteissa.

ROP-ruusukkeessa oli söpöjä palloja. Sopi pienelle pennulle hyvin.

Eipä muuten ihan jokainen seitsemänkuinen olisi selvittänyt tuollaista tulikoetta. Olin todella ylpeä pikkuisesta ja sen saamasta arvostelusta. Lobbin tiukkuudesta kertoi se, ettei jakanut shiboille ollenkaan ROP- tai VSP-titteleitä aikuisissa, vaikka mukana oli yksi Suomen menestyneimmistä shiboista.

Tässä Lobbin antama lyhyt arvostelu: "7 months. Correct outline. Correct shape of ears. Nice dark eyes. Balanced angulation. Sufficient fill in depth chest. Clear coming and going. Side gait he runs a little down hill."

Tästä on hyvä jatkaa kohti Saloa ja Kotkaa. Jälkimmäisessä Gin on jo sitten junnuikäinen. Kääk.

Vierailimme Katariinan meripuistossa viime viikonloppuna...

...Samassa puistossa järjestetään elokuussa Kotkan koiranäyttely.

Koirat viihtyivät puistossa todella hyvin. Gin maistoi myös kaislaa.

Vietimme Ginin ja Ilon kanssa laatuaikaa Raumalla lauantai-iltapäivästä lähtien Katjan ja Tomun kanssa. Tomu ei täysin sulattanut Giniä, mutta Ilolla ja Tomulla meni yhtä hyvin kuin aina ennenkin.
Viikonloppuun kuului hyvää ruokaa, herkkuja, useita lenkkejä ja paljon shibamaista keskustelua. Kiitos ihanille Katjalle ja Tomulle mukavasta ajasta <3 Kesäksi odotamme teitä sitten vastavierailulle Turkuun.

Ilo odotteli, että Gin oli kuvattu.

Tomu söpöili.

(c) Katja Pesonen

Tomun ja Ginin taival oli kuoppaisempi. Tomu ei tosiaan lämmennyt aivan pikkuveijarille. (c) Katja Pesonen

Tomulla ja Ilolla sujui entiseen malliin. (c) Katja Pesonen

Aurinkoisessa Vanhassa Raumassa korilla oli mukavaa. Erityisen aurinkoinen oli hymypoika Gin. (c) Katja Pesonen

Terassikausi avattu. (c) Katja Pesonen

Tää viimeinen sulatti mun sydämen täysin, koska nää tilanteet ei aina ole ollut täysin itsestäänselvyyksiä. Ilo alkaa hiljalleen lämmetä Ginin läheisyydelle, sillä tämmösiä tilanteita tulee vasteen todella usein. Voi, kun ne rakastaa oikeesti toisiaan.

Mätsärihommia

Ginillä on loistava kontakit, vaikka tietysti kehässä se ei välttämättä ole toivottavaa.

Keväisin ollaan perinteisesti käyty paljon mätsäreissä. Työni tosin on tehnyt sitä aiempaa vaikeampaa, mutta nyt tuli käytyä parissa mätsärissä pitkästä aikaa. Tärkeintä oli saada Ginille treenejä ennen ensi viikolla alkavaa näyttleyuraa. (Hui!) Gin täyttää siis huomenna, maanantaina, seitsemän kuukautta, joten päätin tuossa reilu kuukausi sitten ilmoittaa pikkumihen mittelemään Raumalle pentuluokkaan. Siellä on kuulemma tulossa vastaan toinen urospentu, joten ainakin toinen lähtee kotiin tyhjin käsin. Ginillä on suvussa kuitenkin sellaisia menestyksen geenejä, että toki toivomme jonkun eksyneen myös pienelle hassulle.

Gin seisoo upeasti. Sijoitus pienten punaisten pentujen ykkönen.

Ilo, jonka on välillä vaikea tottua siihen, että huomiota jaetaan myös Ginille, onkin mätsäreissä pistänyt parastaan. Tuloksena kahdesta edellisestä mätsäristä sijoitus BIS-kehässä. Luultavasti Iloa on harmittanut, että mätsäreissä on ollut tarkoitus treenauttaa Giniä, joten sekin on sitten päättänyt olla huippukoira. Ilo on tavoista poiketen saanut ensimmäisellä kierroksella sinisen nauhan, mutta sen jälkeen se onkin esiintynyt aivan superhyvin. Huhtikuun puolivälisssä Ilo oli BIS-4 ja pari viikkoa sitten BIS-2.

Nyt ei jaksa nakki paljon kiinnostaa, mutta onneksi jäbä hoitaa homman itsekin.

Ilo nauttii esiintymisestä valtavasti. (c) Harri Suomi

Tuossa aiemmassa mätsärissä Gin sai pentukehässä punaisen nauhan ja sijoittui neljänneksi punaisissa. Mutta seuraavalla kerralla se voitti kaikki paikalla olleet parisenkymmentä pentua ja oli punaisten ykkönen. Onneksi Laura oli Capon kanssa mukana ja esitti toista koiraa BIS-kehässä. Gin ei jaksanut enää BIS-kehässä keskittyä, joten se putosi ennen palkintojenjakoa. Siitä huolimatta olen viime aikoina saanut kantaa selkä vääränä erilaisia palkintopussukoita kotiin. Hauskaa, tuleepahan ainakin vastinetta rahoille.

Poseerausta, vaikka esittäjä keskittyy muuhun.

...ja tällä kertaa poseeraan, vaikka esittäjän käsi on ties missä korkeuksissa.

PS. Kun nää koirat on nyt niin samankokoiset, niin ne todellakin menevät omistajaltakin sekaisin. Aurinkoista kevättä kaikille!

Gin ei ole aivan yhtä innostunut näyttelytouhusta kuin Ilo. Tai, no sanoisin, ehkä, ettei ole vielä ihan hoksannut kuinka helposti hommasta saa nakkeja. Giniä tuntuu kiinnostavan muutkin asiat kuin poseeraaminen, kuten esimerkiksi kanssakilpailijat ja kehänauhat. Lisäksi pöytä on jännittävä paikka, mutta sitä olemme nyt treenanneet rally-tokotreeneissä useamman kerran, jotta pieni kauhu katoaisi. Poseeraaminen Giniltä, kuten muitakin sukulaisilta, sujuu niin mallikkaasti, että se on saanut kovasti kehuja esiintymisestään: "tämä koira on syntynyt kehään". Lämmittäähän se toki mieltä, vaikka olenkin kovin kriittinen Ginin esiintymisestä, mikä varmaankin liittyy omaan perfektionismiini.

Mut onhan ne upeita poikia kaikessa ja kaikin puolin <3