SERT-shiba

Gintsu poseerasi söpösti Kotkassa elokuussa.

Ginin ihana kasvattaja, Sini, hoiteli muiden asioidensa jatkoksi Ginille SERTin Kotkan elokuisesta koiranäyttelystä. Venäläinen ROP-koira oli ilmoitettu väärään luokkaan, joten sen tulokset hylättiin. Näinpä Gin sai itselleen jaossa olleen SERTin. Olenpas aika ylpeä mun ensikertalaisesta <3

Vajaan kuukauden kuluttua Gin pääsee jälleen näyttelykehään. Toivottavasti tulisi onnistuminen, vaikka toki Voittajassa ja Winnerissä taso on niin paljon kovempi, etten ihan oikeasti usko meidän junnun pääsevän voittopysteille. Mutta jos edes junnusarjassa kisaisi parhaista sijoituksista.

LUVA ja puoli sekuntia...

...Jos en olisi ohjannut Iloa huonosti putkelta toiselle, jos se olisi suoriutunut hieman nopeammin kepeiltä tai keinulta tai mitä nyt ikinä, tämän tekstin otsikko olisi ollut kaksi Luvaa. Mutta ei niin ei.

Olimme siis eilen Ilon kanssa Lohjalla agilitykilpailuissa. Saldona kaksi starttia, kaksi virheetöntä suoritusta ja yksi LUVA. Hyppyradalta Ilo siis saavutti LUVAn, mutta agilityradalta se jäi 0,51 sekunnin päähän. Puoli sekuntia! Se oli niin lähellä, mutta jäi kuitenkin sen silmänräpäyksen. Ei oikeasti harmita ollenkaan, sillä onhan nää kisat menneet ylitse odotusten. Ilo on aivan loistava ja olen ollut uskomattomilla fiiliksillä noiden nollaratojen jälkeen.

Sain jopa vanhalta kouluttajalta palautteen, että hän ei ole koskaan aiemmin tavannut yhtä sinnikkäitä harjoittelijoita kuin me Ilon kanssa. 

Kuitenkin nälkä kasvaa syödessä, vaikka tän vuoden tavoitteet on ylitetty jo tuhannesti. Tavoitteenahan oli päästä maaliin. Olisihan se ollut hienoa, että olisi tullut LUVA myös agilityradalta ja sitten olisi tarvittu enää yksi onnistuminen luokkanousuun. Mutta toisaalta, ei kaikki voi mennä liian helposti ja nopeasti. Ilolle ja mulle ykköset on oikea paikka vielä toistaiseksi. Olihan tuo hyppyrata todella vaikea, joten pitää olla ylpeä, että pysyin itse kasassa. Iloon voin aina luottaa.

Kahden kisan perusteella voin asettaa kovemmat tavoitteet ensi vuodelle kuin olin ajatellut: Ensi vuonna nousu kakkosiin. Meillä on 13 kuukautta aikaa toteuttaa tuo tavoite. Jos kisat jatkuvat samalla tavalla kuin tähän mennessä, tuo tavoite ei missään nimessä ole liioiteltu. Neljä starttia, kolme puhdasta rataa, yksi virhe, kolme yliajalle mennyttä rataa.

Lohjalla vauhti kuitenkin oli huomattavasti parempi kuin Kotkassa lokakuussa. Kyllä se supervauhti vielä jostain löytyy.

Tänä vuonna vielä yksi koitos Tampereella. Sinne lähdetään tekemään hyviä suorituksia ja pitämään kivaa. Kuitenkin luultavasti ilmoitan Ilon vain kahdelle agililtyradalle, koska se luokkanousuun vaadittava LUVA hyppäriltä on nyt saavutettu. 

Hymyilevä Ilo ja muita juttuja

Ilo on iloinen.

Tämä ilme kuvaa Ilon eloa Helsingissä. Se on ollut reilut pari kuukautta jatkuvasti yhtä hymyä. Mikä voisikaan tuoda omistajalle paremman fiiliksen kuin onnea hehkuva koira. Tuo rauha, mikä Ilosta välittyy on niin ihanaa.

Mutta palataanpa ajassa vielä reilu viikko taaksepäin ja niihin ekoihin agilitykilpailuihin. Ne meni paremmin kuin ikinä uskalsin toivoa. Oli tippa linssissä ekassa startissa, kun rupesin miettimään, kuinka paljon ton startin eteen oli tehty töitä. Ensimmäinen startti meni täysin yli odotusten ja saldona ykkössija kymmenen koirakon joukosta. Ensimmäinen LUVA jäi 2,71 sekunnin päähän, kun Ilo ylitti ihanneajan. Mutta NOLLARATA. Aivan uskomaton suoritus. En ikinä olisi voinut edes kuvitella tommosta onnistumista.

Sarita ja Ferro ovat tuttujani. Kävimme aikanaan Saritan kanssa samaa lukiota. Hieno fiilis, kun oltiin yhdessä palkintojenjaossa.

Hienointa oli nähdä, miten saumattomasti Ilo työskenteli radalla. Ei häseltänyt ja teki sen, mitä pyydettiin. Hyppyradasta vain kaksi medi-koirakkoa selvisi hyväksytysti. Yksi nollatulos ja ties kuinka monta hylsyä. Hyvää fiilistä lisäsi vielä järjestäjä, joka hörähti ilmoittautumisessa, kun selvisi shiban osallistuvan kisoihin.

Ilo poseerasi ruusukkeen kanssa.

Ilo heti voiton jälkeen.

Agilityradalla sijoitus oli viides, mutta aika painui ihanneajan yli päälle kymmenellä sekunnilla. Sillä radalla Ilo teki yhden viiden pisteen virheen, kun se meni kepeille väärästä reiästä. Olin kyllä niin tyytyväinen Ilon tekemisestä. Vauhtia toki tarvittaisiin, mutta se aika koittaa taas jossain kohtaa. Nyt harjoitellaan. Tässä video, josta näkyy, että välillä vauhti on oikein kohdillaan. Heikkoudet näkyvät keinulla ja kepeillä. Treeniä, treeniä vain.

Ensi viikonloppuna meillä on jo uudet kisat. Kaksi starttia: hyppy- ja agilityrata Lohjalla. Kirjoittelen, kun ehdin kokemukseni ensimmäisistä kisoista. Mitä siellä pitää tehdä ja miten valmistautua oikein.

Kisakuulumisia

Niinhän tässä on käynyt, kuten aavistelin. Koko helmikuu on mennyt niin äkkiä ohi, että bloggailu on jäänyt vähemmälle. Nytkin annan kuvien puhua enemmän puolestaan, kun kerrankin on mitä jakaa.

Gin tuijotti hienosti nyrkkiä.

Voittajan on helppo keskittyä.

Juokseminen tuotti hieman haasteita, kun Gin olisi halunnut mennä lujempaa.

Se oli taas nyrkki.

Nyt on nami tulossa.

Kisakuulumisia siis sen verran, että olimme eilen porukalla Salossa match showssa. Vaikka paikka ei tehnyt minuun vaikutusta, oli silti pitkästä aikaa mukava käydä kehässä. Ginkin pääsi ensimmäistä kertaa kehään. Olemme harjoitelleet toistaiseksi todella vähäsen. Ginillä on ollut vain muutaman kerran näyttelyhihna kaulassa, mutta päätimme lähteä kokeilemaan ilman sen kummempia tavoitteita. Pikkuinen hurmasi tuomarin ja kaikista pelleilyistä huolimatta Gin esiintyi niin hienosti, että se oli pienten sinisten pentujen ykkönen, vain 18-viikkoisena.

Harjoiteltavaa jäi kevään mätsäreihin, sillä selvästi nätisti kävely hihnassa oli siitä välillä turhan rankkaa. Seisomisesta kuitenkin todella hyvät pisteet sille, vaikka jalkojen hallinta nopeasta kasvuvauhdista johtuen on ehkä hieman hankalaa.

Ilo sen sijaan esiintyi tavoilleen uskollisesti. Esiintyminen riitti tällä kertaa pienten punaisten pentujen neljänteen sijaan. Pari edellistä kertaa pöydällä ovat olleet hieman vaikeita, mutta nyt sekin oli paremmalla mallilla.

Ilo ja Capo osallistuivat Lauran kanssa parikilpailuun. Pojat esittivät parastaan.

Takana on todellinen kisaviikonloppu, sillä olimme perjantaina kilpailemaan-kurssin velvoittamana Tsaun epiksissä. Ratoina startti ja mölli. Startti meni meiltä molemmilta suhteellisen hyvin, Ilolta toki paremmin. Muutama kymmenys oltaisiin voitu viilata ajasta pois, jos ohjaukseni olisi ollut hieman parempi. Mölli-rata taas alkoi lupaavasti. Ilon hieman hukassa ollut vauhti oli jo lähes huipussaan, kunnes sain itse täydellisen black outin, joka sekoitti sekä Ilon että mun radan. Koska rata oli unohtunut, piti seurata numeroita. Homma sujui siihen asti, kunnes kadotin 15:llä esteellä numeron. Sen jälkeen olin aivan hukassa ja puna levisi kasvoille. Lopulta erinäisen sekoilun jälkeen huomasin numeron ja vedettiin vauhdilla rata maaliin. Ilolta tuli kyllä sekoilusta palautetta. Eipä ole tuollaista tapahtunut koskaan ikinä, mutta kaikesta oppii. Plussaa kuitenkin mielestäni oli se, että ohjaamiseeni on tullut varmuutta ja voin nykyisin tutustua ratoihin ilman, että vilkuilen muiden reittivalintoja. Hienoa huomata, että radanlukutaito kehittyy hitaasti, mutta ilmeisesti varmasti.

Palailen myöhemmin muihin aiheisiin, niitä on tässä menneen kuukauden aikana kertynyt.

Corgi voitti Ilon pienten punaisten aikuisten kehässä.

Kerran ehdin itsekin katsoa kameraan.

Tää juoksu ei nyt ihan mee oppikirjan mukaan.

Tän homman Ilo osaa.

Pojat ja Helmi keskittyi joulusta yli jääneeseen kalkkunaan, jonka olin sulattanut namiksi mätsäriin.