Yhteenveto

Olen elänyt kiireisiä ja myös hyvin häkellyttäviä aikoja, joten kirjoittelun on nyt jäänyt. On kuitenkin aika kertoilla pikaisesti Ilon ja Ginin kisaedesottamuksia sekä vetää tämä vuosi pakettiin näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi.

Niin, ei voisi uskoa, että tätä vuotta on jäljellä rapiat neljä tuntia. Se on ollut vaikea, kamala, ihana ja täynnä uskomattomia kokemuksia ja muistoja. Palataan hetkeksi joulukuun tapahtumiin.

Gin siis osallistui Messukeskuksessa järjestettyihin Helsinki Winner- ja Voittaja -näyttelyihin joulukuun alussa. Taso oli kova ja junior-luokassa kisasi peräti viisi koiraa molempina päivinä. Lauantaina Gin sai EHn ja jäi luokkasijoitusten ulkopuolelle. Voittajassa kisaamassa olivat samat koirat, mutta Gin sai ERIn ja oli JUK4.

Lauantaina Winnerissä tuomarina oli Gavin Robertson Isosta-Britanniasta. Hän arvioi Giniä seuraavasti:

"Correct size. A little fine in bone. Prefer better eye shape. Good ears, plain head. Needs more fill in front. Good ribbing. High set tail. Moderate mover, but needs more front."

Lauantain tunnelmia (c) Marjo Puranen

Gintsu poseeraa. (c) Marjo Puranen

Sunnuntaina ruotsalainen Dan Ericsson hullantui Ginin ilmeisiin ja tympeä mies alkoi hymyillä poitsulle. Tuomio oli seuraava:

 "Utm typ och storlek. Bra ben och trassar. Ok päls och svans.  Borde ha lite bättre huvud och uttryctt. V sa sig fint."

Näistä arvosteluista on hyvä lähteä Turkuun parin viikon päästä.

Gin aloitti maanantaina agilitykurssin Koirakoulu Kompassissa. Valitettavasti en ole kovinkaan vakuuttunut kurssista ja Kompassin opetuksesta, mutta käydään nyt kuitenkin kurssi. Gin osoittautui hyvin yhteistyöhaluiseksi kurssilla. On hienoa nähdä, alkaako Gin hiljalleen kiinnostumaan mustakin.

Sitten vielä nopeasti Ilon kuulumisia. Ilo korkkasi agilityn kakkosluokan Tampereella joulukuussa. Tuloksena oli kaksi viiden pisteen virhettä sisältänyttä rataa. Toinen meni yliajalle, toinen ei. Sijoitukset olivat neljäs ja viides.

Alla video ekalta radalta, jossa virhe tapahtui ensimmäisellä esteellä. Saavuimme paikalle liian myöhään ja verryttelyt ja valmistelut eivät menneet normaalin kaavan mukaan. Se näkyy.

Toinen rata oli vaikeampi kuin mikään, mitä olemme ikinä tehneet kilpailuissa. Meinasin saada paniikin, mutta niin vain selvisimme. Virhe tuli, kun Ilo jäi erään putken suulla korjaamaan hännän asentoa. Ensimmäistä kertaa olin niin tyytyväinen ja ylpeä myös omasta suorituksestani.

Vaikka ulkona paukkuu, pojat torkkuvat ja järsivät luita. Ihanaa alkavaa vuotta 2016 kaikille ja tehdään siitä parempi kuin menneestä. Palataan. Pus.