Ensimmäinen

Olen aina halunnut aloittaa blogin ja joitakin virityksiä on vuosien varrella ollutkin. Ajanpuute on ollut ehkä suurin syy sille, miksi blogin pitäminen on jäänyt pakollisten koulutehtävien jälkeen.

Nyt, kun meidän taloon on tulossa toinen koira, ja omat opinnot on suoritettu, päätin ryhdistäytyä. Jos nyt edes kerran kuussa ehtisin tänne päivitellä koirien kuulumisia ja kertoilla vaiheistamme. Ehkä tuossa alussa jopa enemmän.

Monet kerrat mietin, että alkaisin pitää Ilon elämästä blogia, muttei koskaan ollut sopiva hetki – varsinkaan blogin ulkoasun miettimiseen.

Aika ensimmäiselle postaukselle on siinä mielessä otollinen, että Ilo ja Gin tapasivat viime sunnuntaina ensimmäisen kerran ja ensi viikon torstaina Gin saapuu jo kotiin sekoittamaan meidän arkea.

Iloa ei vois vähempää kiinnostaa rääpäleen lähentymisyritykset. (c) Sini Suutari

Halusin, että koirat tapaavat toisensa ainakin kerran ennen kuin aloittavat yhteisen taipaleensa, sillä tilanne on uusi niin Ginille kuin meidän pienelle Ilolle. Teen varmaankin viikonlopun aikana postauksen, jossa esittelen Ilon paremmin, ja kerron sen taustoista sekä sen elämän ensimmäisistä vuosista.

Kuvasta voi päätellä, mitä Ilo ajatteli Ginistä. No ei vaiskaan. Suoraan sanottuna Iloa ei voinut vähempää kiinnostaa kuusiviikkoisen tutustumisyritykset. Ilo piti pennuista ollessaan itse pentu, mutta varsinainen hapannaama siitä on tullut sen jälkeen, kun se muka kasvoi aikuiseksi. Todellisuudessa se ei kyllä vieläkään ole aikuinen.

Gin sen sijaan osoitti sosiaalisuutensa, sillä se yritti kaikin voimin tehdä tuttavuutta Ilon kanssa. Luulenpa, että aluksi Ilosta tulee Ginin idoli, jota se apinoi minkä ehtii. Kirjoittelen mietteitäni Ginistä myös omaan postaukseen jossakin vaiheessa.

Enää kuusi yötä – alkaa jo jännittää. 

Ilo, Gin ja Ginin äiti sekä Ilon puolisisko Aata. Koirista valokuvien ottaminen on kovin vakavaa puuhaa. (c) Sini Suutari