Hymyilevä Ilo ja muita juttuja

Ilo on iloinen.

Tämä ilme kuvaa Ilon eloa Helsingissä. Se on ollut reilut pari kuukautta jatkuvasti yhtä hymyä. Mikä voisikaan tuoda omistajalle paremman fiiliksen kuin onnea hehkuva koira. Tuo rauha, mikä Ilosta välittyy on niin ihanaa.

Mutta palataanpa ajassa vielä reilu viikko taaksepäin ja niihin ekoihin agilitykilpailuihin. Ne meni paremmin kuin ikinä uskalsin toivoa. Oli tippa linssissä ekassa startissa, kun rupesin miettimään, kuinka paljon ton startin eteen oli tehty töitä. Ensimmäinen startti meni täysin yli odotusten ja saldona ykkössija kymmenen koirakon joukosta. Ensimmäinen LUVA jäi 2,71 sekunnin päähän, kun Ilo ylitti ihanneajan. Mutta NOLLARATA. Aivan uskomaton suoritus. En ikinä olisi voinut edes kuvitella tommosta onnistumista.

Sarita ja Ferro ovat tuttujani. Kävimme aikanaan Saritan kanssa samaa lukiota. Hieno fiilis, kun oltiin yhdessä palkintojenjaossa.

Hienointa oli nähdä, miten saumattomasti Ilo työskenteli radalla. Ei häseltänyt ja teki sen, mitä pyydettiin. Hyppyradasta vain kaksi medi-koirakkoa selvisi hyväksytysti. Yksi nollatulos ja ties kuinka monta hylsyä. Hyvää fiilistä lisäsi vielä järjestäjä, joka hörähti ilmoittautumisessa, kun selvisi shiban osallistuvan kisoihin.

Ilo poseerasi ruusukkeen kanssa.

Ilo heti voiton jälkeen.

Agilityradalla sijoitus oli viides, mutta aika painui ihanneajan yli päälle kymmenellä sekunnilla. Sillä radalla Ilo teki yhden viiden pisteen virheen, kun se meni kepeille väärästä reiästä. Olin kyllä niin tyytyväinen Ilon tekemisestä. Vauhtia toki tarvittaisiin, mutta se aika koittaa taas jossain kohtaa. Nyt harjoitellaan. Tässä video, josta näkyy, että välillä vauhti on oikein kohdillaan. Heikkoudet näkyvät keinulla ja kepeillä. Treeniä, treeniä vain.

Ensi viikonloppuna meillä on jo uudet kisat. Kaksi starttia: hyppy- ja agilityrata Lohjalla. Kirjoittelen, kun ehdin kokemukseni ensimmäisistä kisoista. Mitä siellä pitää tehdä ja miten valmistautua oikein.