Olimme siis eilen Ilon kanssa Lohjalla agilitykilpailuissa. Saldona kaksi starttia, kaksi virheetöntä suoritusta ja yksi LUVA. Hyppyradalta Ilo siis saavutti LUVAn, mutta agilityradalta se jäi 0,51 sekunnin päähän. Puoli sekuntia! Se oli niin lähellä, mutta jäi kuitenkin sen silmänräpäyksen. Ei oikeasti harmita ollenkaan, sillä onhan nää kisat menneet ylitse odotusten. Ilo on aivan loistava ja olen ollut uskomattomilla fiiliksillä noiden nollaratojen jälkeen.
Sain jopa vanhalta kouluttajalta palautteen, että hän ei ole koskaan aiemmin tavannut yhtä sinnikkäitä harjoittelijoita kuin me Ilon kanssa.
Kuitenkin nälkä kasvaa syödessä, vaikka tän vuoden tavoitteet on ylitetty jo tuhannesti. Tavoitteenahan oli päästä maaliin. Olisihan se ollut hienoa, että olisi tullut LUVA myös agilityradalta ja sitten olisi tarvittu enää yksi onnistuminen luokkanousuun. Mutta toisaalta, ei kaikki voi mennä liian helposti ja nopeasti. Ilolle ja mulle ykköset on oikea paikka vielä toistaiseksi. Olihan tuo hyppyrata todella vaikea, joten pitää olla ylpeä, että pysyin itse kasassa. Iloon voin aina luottaa.
Kahden kisan perusteella voin asettaa kovemmat tavoitteet ensi vuodelle kuin olin ajatellut: Ensi vuonna nousu kakkosiin. Meillä on 13 kuukautta aikaa toteuttaa tuo tavoite. Jos kisat jatkuvat samalla tavalla kuin tähän mennessä, tuo tavoite ei missään nimessä ole liioiteltu. Neljä starttia, kolme puhdasta rataa, yksi virhe, kolme yliajalle mennyttä rataa.
Lohjalla vauhti kuitenkin oli huomattavasti parempi kuin Kotkassa lokakuussa. Kyllä se supervauhti vielä jostain löytyy.
Tänä vuonna vielä yksi koitos Tampereella. Sinne lähdetään tekemään hyviä suorituksia ja pitämään kivaa. Kuitenkin luultavasti ilmoitan Ilon vain kahdelle agililtyradalle, koska se luokkanousuun vaadittava LUVA hyppäriltä on nyt saavutettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti