Yhteenveto

Olen elänyt kiireisiä ja myös hyvin häkellyttäviä aikoja, joten kirjoittelun on nyt jäänyt. On kuitenkin aika kertoilla pikaisesti Ilon ja Ginin kisaedesottamuksia sekä vetää tämä vuosi pakettiin näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi.

Niin, ei voisi uskoa, että tätä vuotta on jäljellä rapiat neljä tuntia. Se on ollut vaikea, kamala, ihana ja täynnä uskomattomia kokemuksia ja muistoja. Palataan hetkeksi joulukuun tapahtumiin.

Gin siis osallistui Messukeskuksessa järjestettyihin Helsinki Winner- ja Voittaja -näyttelyihin joulukuun alussa. Taso oli kova ja junior-luokassa kisasi peräti viisi koiraa molempina päivinä. Lauantaina Gin sai EHn ja jäi luokkasijoitusten ulkopuolelle. Voittajassa kisaamassa olivat samat koirat, mutta Gin sai ERIn ja oli JUK4.

Lauantaina Winnerissä tuomarina oli Gavin Robertson Isosta-Britanniasta. Hän arvioi Giniä seuraavasti:

"Correct size. A little fine in bone. Prefer better eye shape. Good ears, plain head. Needs more fill in front. Good ribbing. High set tail. Moderate mover, but needs more front."

Lauantain tunnelmia (c) Marjo Puranen

Gintsu poseeraa. (c) Marjo Puranen

Sunnuntaina ruotsalainen Dan Ericsson hullantui Ginin ilmeisiin ja tympeä mies alkoi hymyillä poitsulle. Tuomio oli seuraava:

 "Utm typ och storlek. Bra ben och trassar. Ok päls och svans.  Borde ha lite bättre huvud och uttryctt. V sa sig fint."

Näistä arvosteluista on hyvä lähteä Turkuun parin viikon päästä.

Gin aloitti maanantaina agilitykurssin Koirakoulu Kompassissa. Valitettavasti en ole kovinkaan vakuuttunut kurssista ja Kompassin opetuksesta, mutta käydään nyt kuitenkin kurssi. Gin osoittautui hyvin yhteistyöhaluiseksi kurssilla. On hienoa nähdä, alkaako Gin hiljalleen kiinnostumaan mustakin.

Sitten vielä nopeasti Ilon kuulumisia. Ilo korkkasi agilityn kakkosluokan Tampereella joulukuussa. Tuloksena oli kaksi viiden pisteen virhettä sisältänyttä rataa. Toinen meni yliajalle, toinen ei. Sijoitukset olivat neljäs ja viides.

Alla video ekalta radalta, jossa virhe tapahtui ensimmäisellä esteellä. Saavuimme paikalle liian myöhään ja verryttelyt ja valmistelut eivät menneet normaalin kaavan mukaan. Se näkyy.

Toinen rata oli vaikeampi kuin mikään, mitä olemme ikinä tehneet kilpailuissa. Meinasin saada paniikin, mutta niin vain selvisimme. Virhe tuli, kun Ilo jäi erään putken suulla korjaamaan hännän asentoa. Ensimmäistä kertaa olin niin tyytyväinen ja ylpeä myös omasta suorituksestani.

Vaikka ulkona paukkuu, pojat torkkuvat ja järsivät luita. Ihanaa alkavaa vuotta 2016 kaikille ja tehdään siitä parempi kuin menneestä. Palataan. Pus.

Ensilumi ja luokkanousu

Tärähtänyt kuva, mutta onni ja ilo välittyy.

Aamulla päätin, että jos sellainen munkki meille tapahtuisi, tämä olisi tekstin otsikko. Viime yönä ja tämän aamun aikana satoi Helsingissä ensilumi. Ja myös toinen toiveeni toteutui. Kaksi onnistunutta suoritusta sekä kaksi kolmossijaa Vantaalla nollradaoilla ja selkeillä ihanneajan alituksilla.

Serkku kyyditsi minut, Ilon ja Ginin kisoihin. Gin oli siis kannustamassa ja karkasi yhdessä kohtaa radalle tekemään kunniakierroksen. Onneksi kukaan ei hermostunut, vaikka pikkuinen seikkaili pitkin kenttiä.

Radat menivät mukavasti. Ennen ensimmäistä rataa jännitin kovasti, mutta ennen toista kilpailua olotila parani huomattavasti. Ensimmäisellä radalla sekosin ohjauksessa, mutta onneksi Ilo kuunteli.

Varoitus: Taustalta kuuluu aivan karsea meteli. Sivuhuomiona metelinlähde ei ole kumpikaan meidän koirista. Pistäkää äänet pois, niin selviätte.

Toisessa kisassa Ilo meinasi tehdä muutaman virheen, mutta onneksi jälleen se kuunteli taitavasti. Tällä kertaa vauhti oli aivan uskomattoman hyvää. Tuomarina ollut Anders Virtanen kätteli, antoi SERT-ruusukkeen ja toivotti onnea kakkosluokkaan. Sieltä lähdetään hakemaan vauhtia ja onnistuneita, ehjiä suorituksia. 

En usko, että koskaan Ilon kanssa tulemme nousemaan kolmosluokkaan, mutta kakkoset riittävät ja näillä eväillä ja suorituksilla on hyvä lähteä parantamaan nopeutta. 

Mutta olihan kyllä Ilolla uskomaton suoritus alle kuukaudessa: kolme kilpailua, kuusi starttia, kuusi hyväksyttyä suoritusta, yksi viiden pisteen virhe, kolme ihanneajan alitusta, kolme LUVAa, SERT ja luokkanousu. Eipä taida shiboissa olla kuin Sini ja Tiuku, jotka ovat ehtineet nousta nopeammin luokasta toiseen. Olen todella ylpeä omasta Ilostani <3

SERT-shiba

Gintsu poseerasi söpösti Kotkassa elokuussa.

Ginin ihana kasvattaja, Sini, hoiteli muiden asioidensa jatkoksi Ginille SERTin Kotkan elokuisesta koiranäyttelystä. Venäläinen ROP-koira oli ilmoitettu väärään luokkaan, joten sen tulokset hylättiin. Näinpä Gin sai itselleen jaossa olleen SERTin. Olenpas aika ylpeä mun ensikertalaisesta <3

Vajaan kuukauden kuluttua Gin pääsee jälleen näyttelykehään. Toivottavasti tulisi onnistuminen, vaikka toki Voittajassa ja Winnerissä taso on niin paljon kovempi, etten ihan oikeasti usko meidän junnun pääsevän voittopysteille. Mutta jos edes junnusarjassa kisaisi parhaista sijoituksista.

LUVA ja puoli sekuntia...

...Jos en olisi ohjannut Iloa huonosti putkelta toiselle, jos se olisi suoriutunut hieman nopeammin kepeiltä tai keinulta tai mitä nyt ikinä, tämän tekstin otsikko olisi ollut kaksi Luvaa. Mutta ei niin ei.

Olimme siis eilen Ilon kanssa Lohjalla agilitykilpailuissa. Saldona kaksi starttia, kaksi virheetöntä suoritusta ja yksi LUVA. Hyppyradalta Ilo siis saavutti LUVAn, mutta agilityradalta se jäi 0,51 sekunnin päähän. Puoli sekuntia! Se oli niin lähellä, mutta jäi kuitenkin sen silmänräpäyksen. Ei oikeasti harmita ollenkaan, sillä onhan nää kisat menneet ylitse odotusten. Ilo on aivan loistava ja olen ollut uskomattomilla fiiliksillä noiden nollaratojen jälkeen.

Sain jopa vanhalta kouluttajalta palautteen, että hän ei ole koskaan aiemmin tavannut yhtä sinnikkäitä harjoittelijoita kuin me Ilon kanssa. 

Kuitenkin nälkä kasvaa syödessä, vaikka tän vuoden tavoitteet on ylitetty jo tuhannesti. Tavoitteenahan oli päästä maaliin. Olisihan se ollut hienoa, että olisi tullut LUVA myös agilityradalta ja sitten olisi tarvittu enää yksi onnistuminen luokkanousuun. Mutta toisaalta, ei kaikki voi mennä liian helposti ja nopeasti. Ilolle ja mulle ykköset on oikea paikka vielä toistaiseksi. Olihan tuo hyppyrata todella vaikea, joten pitää olla ylpeä, että pysyin itse kasassa. Iloon voin aina luottaa.

Kahden kisan perusteella voin asettaa kovemmat tavoitteet ensi vuodelle kuin olin ajatellut: Ensi vuonna nousu kakkosiin. Meillä on 13 kuukautta aikaa toteuttaa tuo tavoite. Jos kisat jatkuvat samalla tavalla kuin tähän mennessä, tuo tavoite ei missään nimessä ole liioiteltu. Neljä starttia, kolme puhdasta rataa, yksi virhe, kolme yliajalle mennyttä rataa.

Lohjalla vauhti kuitenkin oli huomattavasti parempi kuin Kotkassa lokakuussa. Kyllä se supervauhti vielä jostain löytyy.

Tänä vuonna vielä yksi koitos Tampereella. Sinne lähdetään tekemään hyviä suorituksia ja pitämään kivaa. Kuitenkin luultavasti ilmoitan Ilon vain kahdelle agililtyradalle, koska se luokkanousuun vaadittava LUVA hyppäriltä on nyt saavutettu. 

Hymyilevä Ilo ja muita juttuja

Ilo on iloinen.

Tämä ilme kuvaa Ilon eloa Helsingissä. Se on ollut reilut pari kuukautta jatkuvasti yhtä hymyä. Mikä voisikaan tuoda omistajalle paremman fiiliksen kuin onnea hehkuva koira. Tuo rauha, mikä Ilosta välittyy on niin ihanaa.

Mutta palataanpa ajassa vielä reilu viikko taaksepäin ja niihin ekoihin agilitykilpailuihin. Ne meni paremmin kuin ikinä uskalsin toivoa. Oli tippa linssissä ekassa startissa, kun rupesin miettimään, kuinka paljon ton startin eteen oli tehty töitä. Ensimmäinen startti meni täysin yli odotusten ja saldona ykkössija kymmenen koirakon joukosta. Ensimmäinen LUVA jäi 2,71 sekunnin päähän, kun Ilo ylitti ihanneajan. Mutta NOLLARATA. Aivan uskomaton suoritus. En ikinä olisi voinut edes kuvitella tommosta onnistumista.

Sarita ja Ferro ovat tuttujani. Kävimme aikanaan Saritan kanssa samaa lukiota. Hieno fiilis, kun oltiin yhdessä palkintojenjaossa.

Hienointa oli nähdä, miten saumattomasti Ilo työskenteli radalla. Ei häseltänyt ja teki sen, mitä pyydettiin. Hyppyradasta vain kaksi medi-koirakkoa selvisi hyväksytysti. Yksi nollatulos ja ties kuinka monta hylsyä. Hyvää fiilistä lisäsi vielä järjestäjä, joka hörähti ilmoittautumisessa, kun selvisi shiban osallistuvan kisoihin.

Ilo poseerasi ruusukkeen kanssa.

Ilo heti voiton jälkeen.

Agilityradalla sijoitus oli viides, mutta aika painui ihanneajan yli päälle kymmenellä sekunnilla. Sillä radalla Ilo teki yhden viiden pisteen virheen, kun se meni kepeille väärästä reiästä. Olin kyllä niin tyytyväinen Ilon tekemisestä. Vauhtia toki tarvittaisiin, mutta se aika koittaa taas jossain kohtaa. Nyt harjoitellaan. Tässä video, josta näkyy, että välillä vauhti on oikein kohdillaan. Heikkoudet näkyvät keinulla ja kepeillä. Treeniä, treeniä vain.

Ensi viikonloppuna meillä on jo uudet kisat. Kaksi starttia: hyppy- ja agilityrata Lohjalla. Kirjoittelen, kun ehdin kokemukseni ensimmäisistä kisoista. Mitä siellä pitää tehdä ja miten valmistautua oikein.

Kenraaliharjoitus

Ilo, Gin ja Rolle poseerasivat iloisesti rivissä. (c) Miia Saarinen

Ilmoitin perjantaina Ilon nyt niihin kisoihin. Huh. Jännittävää. Tavoitteena olisi päästä maaliin hyväksytyllä tuloksella hyppyradalla. Agilityradalla tavoite on vain muistaa rata ja päästä loppuun asti.

Kenraaliharjoitukseen kuului kolmet treenit. Matkustettiin Ilon ja Ginin kanssa Turkuun perjantaina Miian ja Rollen luokse. Kaksi harjoitusta Tsaulla ja tänään vielä Konalassa rata. Tämän päivän harjoitus ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Ilo kieltäytyi putkista, hyppäsi kontakteilta ennen aikojaan ja jätti viimeisen kepin suorittamatta. Luulen, että harjoituksen epäonnistuminen herätteli mua ensi viikkoon. Muistan ainakin ohjata mahdollisimman hyvin.

Ruissalossa oli ihana sää.

Gin nautiskeli, kun sai leikkiä Rollen kanssa. (c) Miia Saarinen

Ginillä ja Rollella oli hauskaa (c) Miia Saarinen

Irtokarkkeja meillekin. Rauh. (c) Miia Saarinen

Gin ja Rolle löysivät yhteisen sävelen nopeasti ja hienosti meni koko kolmikolla, vaikka Miia hieman jännittikin. Ilon ja Rollen yhteistyö toki sujui alusta alkaen, mutta Rollella oli selvästi hieman huono muisti, kun Gin vaikutti aluksi epäilyttävältä.

Oli todella mukava käydä vanhassa kotikaupungissa. Miian kanssa katselimme pari jaksoa Vain elämää -ohjelmaa, söimme Delhi Darbarin loistavia sapuskoja sekä irtokarkkeja ja kävimme lenkillä Ruissalon maisemissa. Agilityhallillakin olin aivan kuin olisi tullut kotiin. Eihän sitä muuta voi sanoa kuin, että onhan Tsaulla ollut aivan uskomattoman hienot ja siihen nähden edulliset harjoittelumahdollisuudet. Niitä kyllä tulen muistelemaan aina. 

Sunnuntaina pojat palauttelivat treeniviikonlopun päätteeksi upeissa syksyisissä maisemissa Munkkiniemessä.

Nyt palautellaan ja ensi sunnuntaina rennoilla ja hyvillä mielin. Ei oo mitään menetettävää. :)

Peukut pystyyn.

Rennolla menolla ensi viikkoon.

Pikkumies 1 wee

Tänään vietettiin Ginin yksivuotissynttäreitä. Lauantaina haettiin Hurtan lahjakortilla Ginille valjaat ja herkkuja Munkkivuoren ostarin Mustista ja Mirristä. Juhlinta jatkui oikeana juhlapäivänä Konalassa agilitytreeneissä. Tehtiin kakkosluokan rataa ja minä tein pari virhettä, mutta oltais me muutamalla virhepisteellä radasta kisoissa selvitty. Upea fiilis. Kakkosluokassa kisaava nainen sanoi, että Ilo on täysin valmis kisaamaan, joten kisaura alkaa kahden viikon kuluttua Kotkassa. Huitsia.

Treenien jälkeen oli Ginin kakkuhetki, ja iltapäivä päättyi lenkin päätteeksi koirapuistoon. Gin näytti oman luonteensa ja äksyili toisille uroksille. Se joutui jopa riitoihin toisen uroksen kanssa, mutta pöllytin sitä. Toivottavasti teini oppisi hiljalleen, ettei kannata riidellä.

Alla muutama kuva päivän kulusta. Uudet valjaat ovat pinkit ja turkoosit. Turussa Miian Rollella on samanlaiset, joten ei tuo väri ole nolo urokselle. Ehkä? Vai onko?

Yksi kynttilä.

Koiralla riitti vauhtia.

Hyväntuulinen koira.