Oi, oi. Oli ihan loistava päivä agilityhallilla. Mentiin keskellä päivää, eikä muita ollut treenaamassa samaan aikaan. Ilo oli aivan uskomattoman hyvä. Kyllä tuo tauko tekee aina ihmeitä aikaan sen kanssa. Tehtiin estetekniikkaa, lähinnä siis keppejä, keinua ja pussia. Ja niiden lisäksi lyhyttä rataa ja harjoiteltiin kontaktiesteiden loppuun tulevaa pysähdystä.
 |
| Ilo ylpeenä uudella tekonurmella. Gin oli jo häkissä. |
Ilolla alkoi olla jo toisinaan vauhti kepeillä kuin oikealla agilitykoiralla konsanaan. Olin siitä valtavan ylpeä. Ja keinulle tarjoutui itse menemään ja teki sitäkin jo todella kovalla vauhdilla. Ilolla aina välillä naksahtaa päässä ja sitten ei tunnu esimerkiksi putki sopivan suunnitelmiin. Se ei vain yksinkertaisesti suostu menemään sinne, mikä varmaankin liittyy shibaluonteeseen. Seuraavassa treenissä taas menee. Ilo sai kehiteltyä keinulle myös pienen arkuuden, oikeastaan ilman mitään järkevää syytä. Mutta nopeasti se on taas mennyt namittamalla, leikittämällä ja kehumalla ohi. Jotenkin alkoi huvittaa, kun muistui mieleen viime kesänä ollut luonnetesti. Sen mukaan Ilo ei selviydy tai oikeammin palaudu juuri mistään inhottavista tilanteista. Ei siis millään tavalla ihanteellinen harrastuskoira, näin kuulemma.
 |
| Tältä päivältä on vain muutama kuva, joten paluu joulupäivän retkeen on hyvä. Ilo oli onnellinen. Matka oli kuitenkin niin pitkä, että Gin reissasi matkan autolla. |
 |
Ilo pääsi juoksemaan metsässä melkein kuuden kilometrin lenkin eli koira taisi kipittää vielä pidemmän matkan.
|
Agilityn kohdalla Ilo on kyllä osoittanut olevansa täysin toista maata. Vastoinkäymisistä ja jännityksistä on selvitty ja onnellinen koira kirmasi jälleen tänään pitkin Tuulissuolla sijaitsevaa hallia. Tosin luonnetestituomareiden arvion mukaan Ilon palautuminen testistä olisi pitänyt kestää useita päiviä. Koira oli aivan oma itsensä kotimatkan jälkeen hypättyään autosta ulos. Luonnetesti oli hieno kokemus, vaikka Ilon kohdalla moni asia ei mennyt aivan kuten olisin itse arvioinut. Kirjoittelen testistä varmasti myöhemmin lisää, mutta nyt takaisin aiheeseen.
Sitten Giniin. Otin pikkujätkän mukaan hallille. Se sai odotella häkissä, kun tehtiin Ilon kanssa harjoitusta. Pienen oli vaikea tajuta, että häkissä pitää olla rauhallisesti, mutta välillä nuorikko pääsi kirmailemaan kentälle. Se oli valtavan iloinen ja riehui pitkin kenttää. Tehtiin helppoja treenejä ja Gin sai juoksennella käskystä maahan laskettujen rimojen yli. Kyllä tuosta pikkuisesta taitaa tulla aikamoinen agilitykoira, kun ominaisuudet ovat noin hyvät.
Lopuksi vielä pieni video Ginin tän päivän touhuiluista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti